12 tarinan esikoiskokoelma. Luistelee usein inhorealismin liukkaalla jäällä, joskus horjuen, mutta suoranaisia mahalaskuja ei koeta. Parhaita kokonaisuuksia ovat lyhyet kauhutarinat ("Vieras", "Pallo", "Jään läpi"), mutta epätasaisemmissa pidemmissä novelleissa on eniten syvyyttä; kirjailija antaa lohduttoman kuvan 2000-luvun jupeista täysin vailla moraalista kompassia ja nykymiehestä päättämättömänä luuserina jossain tossun ja tussun välissä. Kauhun suurnimet vaikutteiden antajina ovat selvästi tunnistettavissa. Ensipainoksessa on huomattavan paljon kirjoitusvirheitä. Silmään pistää myös epävarma välimerkitys. Asiansa osaava editori olisi tehnyt kirjalle paljon hyvää. Kirjailijan ääni on kuitenkin niin oma, että pidin teoksesta enemmän kuin olin luullut.