Aarnipuron ensimmäinen Maakellarin salaisuus oli niin huono, ettei sitä voinut lukea, mutta tässä on jo huomattavaa kehitystä. Läpi sormien pitää silti hetkittäin lukea, sen verran naiivia tekstiä tässäkin mukana. Aarnipuro inhoaa yli kaiken varakkaita ihmisiä, mutta tässä kirjassa halveksunta on jo hieman laantunut edellisestä kirjasta ;)