Pintissä on riittävästi draamaa, se on kielellisesti sujuvaa ja se kertoo mielenkiintoisesta aiheesta, mutta… Ehkä Tommi Kinnusen esikoisteoksen loistokkuus on nostanut lukijan odotusriman liian korkeaksi, sillä jälkimaku Pintistä jää oudon vaisuksi. Se on ok –kirja, mutta ei yhtään enempää. Myös kirjan nimen olisi voinut muuttaa puhuttelevammaksi, sillä jo nimi vie helposti harhaan. Miten olisi ollut Armoton lasi tai vaikka tekstissä mainittu Lasinainen?