Tämä dekkari oli miellyttävä yllätys: monipuolinen ja –polvinen. On myös ilo huomata, miten kirjan päähenkilö ajetaan koko ajan vaikeampaan ja vaikeampaan sumppuun, josta pelastusta ei näy tai kuulu. Ja kuten arvata voi, sittenkin … Patologin ihmettely siitä, miten leikkauksen jälkeen aina maistuu Toblerone, on veikeää mustaa huumoria.