Suru on vahvana läsnä, kun Jukka Kokkonen muistelee äitinsä yllättävää kuolemaa lapsuudestaan. Heti perään perheen miesporukka vakuuttelee pärjäämistään. Jukan lahjakkuus tulee selväksi myös Jukalle itselleen ja hän alkaa kurkottaa poispäin köyhältä paikkakunnalta ja köyhyyden tuomasta häpeästä. Tyttöihin tutustuminen lukioajan kesätansseissa lipsahtaa pornon puolelle. Isoveli Timppa pelastautuu huumorin keinoin ja hänelle kuva isästä jää positiivisemmaksi. Jukka säilyy isäänsä kohtaan kriittisenä ja lopulta tunnustaa, että ei tuntenut kumpaakaan vanhemmistaan. Vaimo löytyy ja tytär syntyy, mutta sitten jokin alkaa hiertää myös suhteessa vaimoon. Surua liittyy menetyksiin ja surua liittyy vierauteen kaiken keskellä.