Hämmentävän vastenmielinen dekkari, eikä yksin siksi, että kirjailija ei tunnu tuntevan poliisityöskentelyn alkeita. Heti alussa murhatutkija kertoo potentiaalisille murhaajille hyvin seikkaperäisesti murhan tekotavan. Varsinainen vastenmielisyyden kliimaksi syntyy mässäilystä murhan motiivin tiimoilta. Ja on silkkaa kikkailua kertoa Hurja Bill Hickokin kuolleen miehen kädestä. Lopun pakollinen ”yllätyskäänne” on likilaskuista pannukakkua.