Leena Lehtolaisen tuorein teos Viattomuuden Loppu ei ainakaan meidän pienessä kirjastossamme ole vuoden luetuimpien joukossa. Syyn ymmärän hyvin.Minusta kirjan teksti on pitkäveteistä , väsähtäneen kirjailijan jahkailua. Lainasin kai kirjan kolmeen otteeseen, koska laina-aika pääsi umpeutumaan.Päästessäni kappaleen 24 loppuun minulle riitti " Venjamit , Luonterin Surfit ja sun muut epäaidot salaattikattaukset" Käänsin vimeisiä sivuja, jolloin esiin putkahti nimi ( ilmeisesti vankilasta vapautuneen tappaja), joka ei siihen mennessä sivuja takana jo 363 sanonut minulle yhtikäs mitään.Kaukana on se teksti kuten teos Veren vimma vuodelta 2003, mitä luin ahmien välittämättä siitä, että yöhön kuuluu univaihekin. Ehkä joku kertoo minulle, kuoliko tangolaulajan exä oman käden kautta vai saatuaan yliannoksen hiilihappojäätä.Annan kuitenkin tälle teokselle vaikkapa 5 tähteä, jotta välttyy ehdoilta. Leena Lehtolaiselle kaikkea hyvää ja tasokkaampaa luomisvimmaa.