Jääskeläisen varhaistuotantoon sijoittuva novellikokoelma ei lukeudu kirjailijan parhaimmistoon. Uuskummassakin on kummia säännönmukaisuuksia, eli kummallisuudetkin pitää pystyä perustelemaan lukijalle. Tässä suhteessa kokoelma horjahtelee, joskin siinä on jo oireita kirjailijan myöhemmästä, poikkeuksellisen mielenkiintoisesta tuotannosta. Novelli kääntyilevistä junista sinkoaa uhkakuvia ja ne kummittelevat myös omissa unissamme.