No jaa. Pakkohan tämä oli lukea, kun oli niin julkisuudesta tuttu kirjoittaja. Tarina oli aika hyvä, toi jopa mieleen Dan Brownin kirjat uskontoineen, salakoodeineen, salaseuroineen ja aarteineen. Mutta en nyt menisi allekirjoittamaan takakannen lupauksia itse tekstistä. Aika lailla laihaksi jäi kerronta, tarina olisi kaivannut lisää lihaa luiden ympärille. Aallon oma ääni kyllä kuului: Tekstiä lukiessa tuntui kuin olisi kuunnellut Aallon puhetta, samanlainen rytmi ja hiukan käänteinen sanajärjestys. Lukijalle vähän vaivalloista. Ja jokseenkin epäuskottavia tapahtumien käänteitä Kuopion tuomiokapitulista Israelin valtion kunniavieraisiin.