Murhan vuoden kakkos’osa on yhtä hyvä tai huono kuin muutkin lukemani J P Koskisen saman sarjan teokset. Kirjailija on kirjoittanut tai kirjoittaa yhden teoksen, ja jakaa sen kahteentoista osaan, luulisin. Tästä seuraa vääjäämättä toistoa kuten Auerin tai Bodomin tapahtumien setvimistä ja moraalista horjuvuutta ratkaistavissa tapauksissa. En pidä toistoista, mutta yksittäisinä viihderompsuina kukin kyllä menettelee.